J.L. Runeberg
Johan Ludvig Runeberg (1804-1877) on Suomen kansallisrunoilija, joka tunnetaan erityisesti teoksestaan Vänrikki Stoolin tarinat
J.L. Runeberg sitaatit ja sanonnat
Tältä sivulta löydät kaikki J.L. Runeberg sitaatit, sanonnat, sananlaskut, runot, mietelauseet ja aforismit. Sivuillamme on yhteensä 12 sitaattia, sananlaskuja tai aforismia häneltä.
Miss' ankarimmin luodit soi, taajimmin tulta salamoi, en sinne käymätt' olla voi tiet isäin astumaan.
Sotilaspojan rohkea lupaus seurata isänsä jalanjäljissä taistelukentälle.
Tuuli yltyy riehumaan, mastot täyttyy purjeillaan.
Voimakas luontokuvaus merimiehen elämästä.
Snellman on aina iskenyt kirveensä kiveen, mutta hänen ansionsa on se, että hän aina on iskenyt.
Runebergin arvio J.
Mun nuori, sorja sotilas ol' isäni jos ken.
Sotilaspoika-runon avaussäe, jossa nuori poika muistelee ylpeänä sotilasisäänsä.
Älyä kyll' ei Dufvalla lie liiaksi ollutkaan, pää huono oli, arveltiin, mut sydän paikallaan.
Kuvaus yksinkertaisesta mutta rohkeasta sotilaasta Sven Dufvasta, jonka sydämessä oli enemmän arvoa kuin päässään älykkyyttä.
Vaimo, vaimo! sit' ei kuri saada, jok' ei hylkää toista hädässänsä.
Paavon viimeiset sanat runossa: todellista suuruutta on jakaa leipänsä naapurin kanssa silloinkin, kun itsellä on niukasti.
Kaikk' ompi vaiheenalaista ja pettävää, vaan oikeus on muuttumaton ainiaan.
Ajattomuutta ja oikeudenmukaisuutta pohtiva säe Runebergin näytelmästä Salaminin kuninkaat.
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen!
Suomen kansallislaulun kuuluisa avaussäe, joka ilmaisee rakkautta isänmaata kohtaan.
Pane leipään puoli petäjätä, veihän vilu tou'on naapurimme.
Paavo kehottaa vaimoaan sekoittamaan petäjänkuorta leipään ja auttamaan naapuria, jonka sadon pakkaset tuhosivat.
Vaikka kokee, eipä hylkää Herra. Pane leipään puoli petäjätä.
Saarijärven Paavon kuuluisin repliikki, jossa hän kehottaa vaimoaan luottamaan Jumalaan ja sekoittamaan petäjänkuorta leipään katovuoden keskellä.
Näin ruusun, suvipäivän lapsosen, kukassa loistavan ens' aikojaan.
Kaunis kuva ruusun kukkimisesta kesäpäivänä.
Tänne minä tulin korkeasti oppineena maisterina luullen olevani joku, mutta vasta täällä opetti minulle, mitä on olla ihminen.
Runebergin nöyrä tunnustus siitä, että todellinen ihmisyys opitaan elämänkokemuksesta, ei kirjoista.